2014-09-19_16.36.30.jpgHyvinvointiopas Marco

Hei,

oma suhteeni liikuntaan on alkanut jo lapsena. Joka paikkaan piti ehtiä ja aina löytyi uutta sekä kivaa. Energiaa oli rajattomasti ja johonkin se vaan piti purkaa. Kavereiden kautta alkoi seuratasoinen liikunta -painista jalkapalloon. Jääkiekkoa piti päästä pelaamaan kamat päällä, mutta kaikkein eniten kiinnosti kamppailulajit.

Monta vuotta väännettiin ja käännettiin. Painot eivät suoranaisesti kiinnostaneet, kunnes innostuin mahdollisuudesta saada lisää voimaa. Painoharjoittelusta sain aivan uuden suunnan elämälleni. Ymmärsin, miten pystyisin painoja hyödyntäen muokkaamaan kroppaani ja samalla kasvattamaan voimiani. Painoharjoittelu ja oikealla tavalla syöminen olivat avain kohti hyvinvointia ja ajan kuluessa omasta intohimon kohteesta tuli myös työ.

Aikaa kului ja perheen perustaminen tuli ajankohtaiseksi. Tein paljon töitä ja vietin aikaa perheeni kanssa. Samalla näiden elämänmuutosten aikana kuitenkin harjoittelu ja hyvä syöminen alkoivat vain jotenkin jäämään, kunnes havahduin siihen, miten huonossa kunnossa olin. Tajuttuani tilanteeni suuntasin salille ja laitoin totutun vauhdin päälle, mutta "kruts" ja "pänks" sanoikin kroppa. Paikat eivät kestäneetkään samalla tavoin kuin ennen ja erityisesti selän kanssa oli paljon ongelmia. Tästä alkoi lääkäri- ja lääkekierre, jonka aikana ihmettelin ja yritin samalla treenata itseäni taas kuntoon. Selän oireilu kuitenkin vain paheni ja paheni.

Onneksi noin 4 vuoden jälkeen kaikki muuttui. Sain lähetteen liikunta- ja tukielinten erikoislääkärille ja se oli aika tylyä kuultavaa, mutta samalla se herätti. Sain kuulla, että sisäiset tukilihakseni olivat olemattomat. Ne tukilihakset, jotka olivat aina olleet vahvoja, eivät enää olleet hyvässä kunnossa. En ollut pitänyt itsestäni tarpeeksi hyvää huolta ja mieltäni askarrutti eniten, miten voisin parantua. Lääkärin antama vastaus oli suora ja rehellinen: "Aloitat kaiken alusta, siis aivan alusta. Sinulla on jo hyvä pohja tehtynä, mutta olet ruosteessa." Tästä eteenpäin aloin tehdä työtä käskettyä. Aloitin rauhassa. Tein pienillä painoilla ja oikeita liikkeitä. Pikku hiljaa kroppa alkoi toimimaan. Tunne oli mahtava ja se kannatti. Hektinen elämänrytmi aiheutti kuitenkin paljon ongelmia. Minulla oli oma yritys eli töitä sai tehdä ja paljon. Lapset olivat pieniä ja tarvitsivat myös aikaani. Tekosyitä kyllä keksin välttääkseni treenit. 

Ajan kuluessa tein kuitenkin päätöksen, että ei enää tekosyitä vaan aamuisin on suunnattava salille. Herätyskello soi 4:45 ja siitä lähdin koirani kanssa lenkille. Salilla olin 6:10 mennessä. Oli siinä aika lailla opettelemista alussa ja varsinkin ensimmäinen kuukausi oli taisteltava. Kaikki meni uusiksi ruokaa ja rytmiä myöten, mutta se oli todella sen arvoista. Sain terveyteni ja hyvän kuntoni takaisin. Enää ei tarvinnut kärsiä selän oireilujen kanssa ja henkisesti oli hyvä olla. Samalla tiellä olen edelleen ja terveydelliset vastoinkäymiset vahvistivat minua. Sain omakohtaisesti kokea, miten terveyden voi menettää. Tärkeintä on kuitenkin, että samalla myös opin, miten terveyden voi saada takaisin. Ennen kaikkea vaaditaan päätöksentekoa ja sitä, että päätöksistä pidetään kiinni. 

Työskennellessäni personal trainerinä elämänkokemuksistani on ollut todella paljon hyötyä. Ymmärrän ihmisten ongelmia ja pystyn auttamaan heitä samalla lailla kuin olen itseäni auttanut eli tiedän mistä puhun. Olen käynyt suuria muutoksia läpi elämäni varrella ja nautin suunnattomasti, kun saan työssäni seurata asiakkaan onnistumisen tunteita ja riemua. On hienoa kuulla, kuinka onnelliseksi asiakas on tullut aamulla huomattuaan heränneensä mahaltaan. Selkäkivun takia hän ei ole sitä voinut tehdä moniin vuosiin. Pienillä muutoksilla tämä on kuitenkin saatu aikaan.

Pitää vain päättää ja toimia sen mukaisesti. Olen saanut oppia parhailta ja näitä mahtavia oppeja saan nyt hyödyntää työssäni auttaakseni muita.

Ei ne sanat, vaan ne teot..